Catch the Culture: 25.7

Tapasimme irlantilaiset Helsinki-Vantaa lentokentällä 25.7 yöllä, jolloin heidän lentonsa laskeutui rysähtäen. Siitä alkoi elämämme suurin seikkailu. Matkalla kohti suurta kaupunkiamme Lappeenrantaa pysähdyimme ostamaan ruokaa, jolloin irlantilaiset ihmettelivät limonadiemme mahtavuutta. Paikan päällä Asinsaaressa olimme aamuyöstä. Osa porukasta meni suoraan tuhisemaan, kun taas osa meni samoilla silmillä seuraavaan aamunkoitteeseen.

Seuraavana aamuna meillä oli upea brunssi, jonka jälkeen pelasimme mahtavia leikkejä, joita osa ei kumminkaan tajunnut. Päivän aikana oli tarkoitus luoda positiivista ilmapiiriä, jossa onnistuimme kuusi kautta viisi. Tämän raskaan työn jälkeen olikin jo aika mennä tulikuumaan saunaan sekä hyytävään veteen. Meidän poppoosta löytyikin aikamoisia uimamestareita, sekä heitä jotka pysyivät pinnalla pelastusliivien toimesta. Osa haparoi hieman. Tämän jälkeen rättiväsyneet vesipedot vain uuvuttivat itseään enemmän istumalla ja juttelemalla. Sitten olikin jo ”bedtime”.

Aamun aloitimme virkeästi 5 kilometrin aamulenkille. No ei nyt sentään! Mutta ainakin reippailimme Maa, meri, laiva- pelin tahtiin. Meillä oli oikein reipashenkinen ja naseva luontopäivä. Osa hakkasi halkoja, muutama keitti litkujaan, pari narrasi kaloja ja tehotiimi sai litran mustikoita muutaman tunnin tehokkaalla työskentelyllä. Irlantilaiset saivat uusia makuelämyksiä (aka ruokamyrkytys). Haha, tämähän menee aivan hösseliksi. Vietimme paljon aikaa nautiskelemalla toistemme seurasta ja naureskelemalla paljon. Päivällä saimme itseämme esittävät kuvat, jotka oli otettu jo Irlannissa. No, sekään ei mennyt kuin Strömsössä: ryhmämme luovat taiteilijasielut piirtelivät vakaalla kädellä vallan mainioita viiksiä, sekä Harry Potter- laseja. Joukkoomme mahtui myös yksi nunna, aka Tiian kuva. Päivä meni nopeasti, ja taas oli aika hypätä jäätävään valtamereen, joka myös tunnetaan nimellä Saimaa. Saunassa piiskasimme toisiamme metrin pituisen vastan tuottamalla tuskalla ja hiellä.

Iltanuotiolla kaiversimme saippuapalasia, jotka voimme ottaa muistoksi tästä elämyksestä. Kaikki olivat jo lähes nuukahtaneet tässä vaiheessa, kunnes tuttu tuoksu tuli nenäämme: PIZZAAAAAAA!!! Kaikki virkesivät nanosekunissa kuullessaan tämän sanan. Ah, tämä se vasta oli elämää! Käräytimme myös hieman lettuja pannuilla, mitä kukaan ei tosin osannut käyttää. Plussaa tuotti myös kuumat voileivät. Taas oli vierähtänyt yksi päivä harteiltamme, ja oli aika mennä tutimaan.

Odotamme innolla mitä tuleman pitää. Kukaan ei tiedä, milloin irlantilaiset palaavat takaisin kotimaahansa, joten saatamme pitää heidät täällä loppuelämämme. Muahahahahah!!